Huh kun on jäänyt tämä bloggaaminen nyt totaallisesti! Kaikenlaista hulinaa on vuoteen ehtinyt mahtua ja tämä touhu jäänyt totaallisen taka-alalle. Jos siis nyt palaisin (edes hetkeksi) ja kertoisin teille mitä elämäämme kuuluu, sillä kaikki on kääntynyt päälaelleen..
Aloitetaan Santusta. Kuten tiedätte tuo 2002 syntynyt Suomenhevosruuna, joka on aina ollut elämäni hevonen, jonka kanssa olen kokenut niin paljon onnistumisen elämyksiä kuin epäonnistumisia, kunnon iskuja vasten kasvoja mutta silti aina oppinut niistä. Hevonen joka on lähes täysin omaa käsityötäni.
18.12.2015 oli se päivä, jolloin kaikki muuttui. Sinä päivänä kirjoitin nimeni paperiin. Tuo elämäni hevonen oli sinä päivänä minun, yksin minun.
Tästä seuraavana päivänä muutimme Santun kanssa tallia läheiselle maneesitallille, jossa olemme nyt päässeet treenaamaan uuden valmentajan Lotta Leppäkosken avustuksella kohti kisakautta.
Niin ja onhan minulla edelleen pikkuinen ponini Vito! Muutoksien myötä aikaa vaan ei jäänyt enää raviponille ja sen treenaamiseen, joten päätin antaa Viton ylläpitoon toistaiseksi. Se saa jatkaa raviponin elämäänsä ja katson mitä tuleman pitää, mutta näillä näkymin en ole sitä itselleni treeniin enää ottamassa.
Ja näin myös aikani Leppämäki Farmilla päättyi. 2007-2015 väliin mahtuu monta vuotta, monta muistoa. Opin paljon ratsastuksesta, ravihommasta ja hevosmiestaidoista. Ehdottomasti yksi opettavaisimmista aikakausista elämässäni, mutta kaikki kestää aikansa. Jokaisen elämässä tulee aina käännekohtia ja nyt on tapahtunut yksi sellainen myös minun elämässäni. Kiitos ja kumarrus.
